~Vielä viimeisen kerran~

~Siiri & Muru~
Miten kaikki voi niin nopeasti loppua?
Mitä teen ilman sinua?
Miten selviän?
Mikä oli tämän tarkoitus?
Nämä ja miljoona muuta kysymystä pyörii päässäni. 

Siis Muru, moni vuotinen ystäväni muutti pois.  Monien yhteisten vuosien jälkeen tämä tuntuu mahdottomalta. Monet maahan muksahdukset ja hyvät fiillikset ovat nyt vain muistoja. Kaikki tuntuu niin epätodelliselta. Tallille mennessä tajuan aina, yksi tarha Keken ja Sintin välissä on tyhjillään. 

Tuo poni opetti minulle enemmän kuin kukaan muu ikinä! Murun kanssa taisin käydä ekan kerran maastossa, esteetkin taisi tuo poni minulle opettaa. Laukkasinkin ensimmäisen kerran tuolla ihanalla ponilla.
Tämä poni oli elämässäni lähemmäs kymmenen vuotta. Muru opetti minut näiden ihanien eläinten ja ratsastaksuksen pariin. 

Silloin kun olin vielä pieni

Sitten keväällä 2014 aloin siirtyä isompaan ratsuun Kekeen. Murulla ratsastin kyllä vielä siinä ohella jonkun verran, mutta sitten syksyn tullen ymmärsin, että aikani ei riittäisi kahden ponin liikutukseen ja koulun käyntiin. Siinä vaiheessa murun liikutus vähän jäi. Jossai marraskuun aikana Keke kesken tunnin alkoi ontua ja minun  piti vaihtaa ratsua. Parilla tunnilla menin Murulla.

Keväällä 2015 totuus taisi tulla, olisin liian pitkä Murulla kunnolla ratsastamaan. Silloin Välillä maastakäsiteltiin mm. hypytettiin, jouksutettiin, kävelytettiin yms. Pari kertaa taisin vielä selässä käydä.

 Äitienpäivänä käytiin Murun kanssa vierailulla takapihalla. Siellä Muru sai ansaitsemansa äitienpäivä lahjan , nameja ja vihreää ruohoa. Poni oli ihan onnessaa.

Loppu kesästä ajattelin, että olisi maailman paras kesä. Sitten se pommi tiputteiin. Muru muuttaisi pois. Siitä se alkoi. Itkin monta tuntia päivässä, pari yötäkin meni itkemiseen. Näiden ihanien vuosien jälkeen se poni ei voisi noin vain lähteä. Tallilla käyminen oli yhtä tuskaa.

Sitten 22 päivä elokuuta oli se päivä, Muru lähtisi. En itse halunnut olla kotona joten menin ensin Hubsille ja sieltä suoraan kaverilleni. Aamulla olin käynyt hyvästelemässä ponin. Illalla kotiin tultua oli pakko ymmärtää, että Muru ei olisi enää täällä meillä.

~Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä 
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan~

Kiitos kaikesta mitä minulle annoit enempää en voisi edes pyytää. Anoit enemmän mitä olisi tarvinnut. Olet ansainnut paikkasi sydämessäni ja sitä paikkaa kukaan muu ei saa ikinä. Kiitos kaikista muistoista, iloista ja suruista, ennen kaikkea, siitä kun sain tutustua ja rakastua noim ihanaan poniin. En ikinä unohda mitään minkä minulle annoit, etenkään sinua Muru.

~Sinut aina muistaen Siiri~